Seurustelua oli jatkunut jo pitkin talvea, mutta toukokuussa, kesän ollessa alullaan, seurustelumme sai ensimmäisen kerran vähän rohkeampia muotoja. Tyttöystäväni oli erään perheen lastenhoitajana vanhempien ollessa matkoilla, ja menin käymään hänen luonaan, kun hän oli juuri panemassa lapsia nukkumaan. Ajauduimme illan mittaan perheen vanhempien makuuhuoneeseen, ja yön edetessä huomasimme makailevamme parisängyssä toisiamme kiihkeästi halaillen ja suudellen. Sen pitemmälle emme menneet, koska olimmehan vasta aloittelijoita rakkauden saralla. Sitä paitsi uskon romanttisiin suhteisiin, jossa asiat etenevät hiljalleen. Joka tapauksessa viimeistään tuon yön jälkeen olin äärimmäisen rakastunut nuori mies. Pariskunta, jonka yhteisessä sängyssä koimme ensimmäiset viattomat lemmenhetkemme, ei tiedä asiasta vieläkään.
Kesä eteni, ja rakkautemme syveni. Olin kauhean kiinnostunut tyttöystäväni kauniista ja täydellisestä vartalosta, niin kuin luonnollista on. Ensimmäiset kokeiluni intiimin tutustumisen merkeissä olivat sellaisia, että työnsin varovasti käteni tyttöystäväni T-paidan hihan aukosta sisään ja tavoittelin hänen rintaliivejään. Istuimme kahdestaan penkillä erään näkötornin ylimmässä kerroksessassa, jossa juuri silloin ei ollut muita ihmisiä.
Tunnusteltuani aikani tyttöystäväni rintaliivejä työnsin sormeni niiden reunan alta ja aloin koetella hänen rintojensa muotoja löytäen pian pehmeät nännitkin, joita sormeni hivelivät. Tyttöystäväni reagoi arastelemalla hieman, mutta hän ei osoittanut merkkejä siitä, ettei hän pitäisi siitä, mitä olen tekemässä. Minäkin reagoin, mutta omaa reaktiotani en tytötystävälleni paljastanut - vedin vain hieman jalkojani koukkuun, ettei hän huomasi housuihini ilmestynyttä kohoumaa, jonka jäykistynyt penikseni oli saanut aikaan.
Päivät kuluivat, ja olimme edelleen rakastuneita toisiimme. Istuimme iltaisin puistojen penkeillä ja muissa sopivissa lemmenpesissä suutelemassa ja halailemassa. Yksi suosikkipaikkamme oli erään vanhan laivan hytti, johon minulla oli mahdollisuus päästä. Sen plyyshisohvilla riisuin ensimmäisen kerran allani makaavalta tyttöystävältäni T-paidan ja opettelin avaamaan rintaliivien hakaset. Sen jälkeen hyväilin huulillani hänen rintojaan ja suutelin niitä. Muistan vieläkin pari pientä karvaa nännien alueella joita tunnustelin kielelläni ja huulillani. Niistä ei pidä tehdä vääriä johtopäätöksiä. Tyttöystäväni oli hyvin kaunis ja naisellinen. Vielä nytkin kun katson hänen vartaloaan vanhasta valokuvasta, huomaan sen olleen aivan ihannemittainen ja -muotoinen.

(Tietokoneella luotu mielikuvituskuva esittää yli 18-vuotiasta henkilöä.)
Jos joku odottaa, että tämä tarina päättyisi kiihkeän rakastelun kuvailuun, hän joutuu pettymään. Niin ei ollut tarkoitettu. Intiimeimmäksi hetkeksemme jäi se, kun edellä mainitun laivan plyyshisohvalla maatessamme suutelimme toisiamme yhtä mittaa tunnin ajan - ja sen tunnin aikana hivutin käteni hitaasti tyttöystäväni tiukkojen farkujen sisään. Asennostamme johtuen aloitin tutkimusmatkani takapuolelta tunnustelemalla ensiksi hänen pakaroitaan, jotka tuntuivat viileiltä ja äärimmäisen sileiltä - voin vieläkin kokea mielessäni, miten ihanalta ne tuntuivat. Nuoren naisen "pylly" täyteläisine muutoineen ja sileine ihoineen on yksi hienoimpia luonnon luomuksia.
Seuraavaksi - ollessamme yhä kiihkeään suutelemiseen keskittyneitä - annoin sormieni hiljalleen siirtyä lantion sivulle ja hivuttautua siitä etupuolelle. Melkein vapisin jännityksestä, sillä olin jo päättänyt, mikä olisi tutkimusmatkani lopullinen päämäärä. Tyttöystäväni rintojen nuoleminen ja hänen kainalokarvojensa tunnusteleminen olivat olleet kiihottavia kokemuksia, mutta nyt teki mieli lisää. Tällä kerralla tavoittena oli päästä maaliin asti.
Farkut olivat tiukat, joten viimeinen maili, jonka seikkailevat sormeni joutuivat etenemään nautintojen laaksoissa ja vuorilla, vei aikaa. Lopulta päämäärä alkoi olla käsillä. Olin saapunut aarteiden viidakkoon. Tunsin ensimmäiset hennot häpykarvat sormieni päissä. Vapisin suorastaan kiihkosta, ja jos tyttökaverini olisi tällöin painautunut tiukemmin minua vasten, hän olisi voinut ihmetellä, minkä ihmeen rautakangin olen työntänyt omiin housuihini. Eihän sitä hetki sitten ollut. Onneksi farkkujeni saumoissa oli tuplaompeleet.
Päästyäni maaliin annoin sormieni seikkailla häpykarvojen seassa tunnustellen samalla mitä karvoituksen seasta löytyisi. Tutkimusmatkan jatkaminen tästä pidemälle ei kuitenkaan enää onnistunut, koska tyttöystäväni farkut olivat niin tiukat, että en saanut muutettua käteni asentoa. Toisaalta olin tehnyt taas uuden ennätyksen erotiikan saralla, joten siitä olisi hyvä jatkaa. Ei kerralla makeaa mahan täydeltä, niinhän sitä sanotaan.
Valitettavasti asiat eivät aina mene niin kuin on suunniteltu. Tuo seikkailu jäi ainoaksi lajissaan. Jonkin ajan päästä tyttökaverini kylmästi jätti minut, ja minun oli palattava taas tylsään poikamieselämään. Syksyllä, lehtien jo putoillessa koivuista ja vaahteroista, muistelin haikeudella elämäni ensimmäistä rakkauden kesää.
Olipa ihana tarina ja hieno tuo kuva!
VastaaPoistaMirja
Nykyajan tekniikka on ihmeellistä. Sillä saa luotua mielikuvan jostakin sellaisesta, mikä olisi todellisessa elämässäkin kiinnostanut.
VastaaPoistaOlen monesti jälkeenpäin fantasioinut yhteisistä veneretkistä ja uimareissuista, joiden aikana turhat vaatteet olisivat karisseet - siis kaikki vaatteet. Uimme monesti yhdessä milloin isommalla ja milloin pienemmällä porukalla, mutta siihen ei liittynyt mitään kovin eroottista.
Olen joskus haaveillen leikitellyt ajatuksella, että olisimme kesken uimapuuhien menneet kertomuksessani mainittuun laivan hyttiin (laiva kuului uintiympäristöömme, ja sen kannelta hypittiin veteen), jossa olisin hiljalleen riisunut uimapuvun tyttöystävältäni ja hyväillyt hänen kehoaan. Ja kun päästän mielikuvitukseni oikein hurjaan laukkaan, näen silmissäni näyn, jossa hän tekee saman minulle. Seisomme vastakkain toisiamme katsoen, ja hän panee sirot sormensa uimahousujeni vyötärön alle alkaen hitaasti vetää niitä alaspäin. No, ehkä aika ei ollut kypsä tällaisiin asioihin.
Tämän tyyppiset ajatukset ovat ehkä korostuneet liikaakin mielikuvissani ja muistikuvissani, koska "rakkauden kesää" seurasi vuosien tylsä poikamieselämä ilman minkäänlaisia kokemuksia vastakkaisesta sukupuolesta. On ilmeisesti niin, että mitä vähemmän on ihania muistoja, sitä suurempina aarteina niitä pitää. Jälkeen päin on tajunnut sen, että kyllähän niitä tilaisuuksia olisi muitakin ollut, kun vain olisi tajunnut ne ja ymmärtänyt käyttää niitä.
Olen jälkeen päin esimerkiksi katsellut kuvia eräästä sveitsiläisestä Barbarasta, jonka kanssa istun ravintolan pöydässä ja toisessa kuvassa seison hiekkarannalla. Kuinka ihana tyttö hän onkaan, ja kuinka viehättävästi hymyillen hän katsoo minua. Miksi en näitä asioita silloin huomannut? Ehkä olen asettanut tavoitteet liian korkealle. Minun on ollut saatava luokan kaunein tyttö - tai ei mitään. Ja tulos on ollut ei-mitään.
Niin en osaa sanoa tuohon. Minä en ole oikein katsonut ulkonäköä enkä oikein mitään minkä osaisin eritellä. Ihastun yleensä tyyppiin joko heti tai ei ollenkaan. Minulla on ollut lyhitä ja ptkiä, paksuja ja hoikkia.
VastaaPoistaOlen päätellyt toimivani ilmeisesti vain henkilökemian perusteella :D