Silloin kun en kiikaroi alastomia uimareita mökkirannastamme, saatan ajella veneellä ja käydä eräässä saaressa, jossa on hyvä harrastaa yksityistä nudismia. Olen joskus miettinyt, mitä tapahtuisi, jos kohtaisin saaressa yhtäkkiä toisen vaatteita vieroksuvan. Saari on sen verran iso, että siellä voi kävellä kilometrejä pieniä polkuja pitkin. Kesähelteellä on erittäin epätodennäköistä, että joku satunnainen kulkija tulisi vastaan. Mitä hän siellä tekisi, kun ei ole marja-aika eikä sieniaika. Kaiken varalta tarkkailen ympäristöä ja haistelen ja kuuntelen, näkyykö missään ketään tai kuuluuko mistään mitään. Mahdollisen tupakan hajun tuntee jo kaukaa. Jos joku ilmestyy lähelle, menen piiloon. Näin ei ole vielä kertaakaan tarvinnut tehdä.
Kun on kävellyt parin kilometrin matkan saaren läpi, toisella rannalla voi kahlata kaislikkoon ja pulahtaa uimaan aitoon Tarzan-tyyliin. Se on tunnelmallista. Saari on siitä ihmeellinen, etteivät siellä edes itikat yleensä kiusaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti