Teloituksen johtaja Yuliana Petrarca kierteli hirtettävien ympärillä oluttölkki toisessa kädessään ja tupakka toisessa kädessään. Hän puhui teloitettaville töykeään sävyyn ja pilkkasi heitä. Kun hirressä seisova mies vastasi hänelle jotain, hän tiuskaisi takaisin ja tökkäsi palavan tupakan miehen vatsaan päästäen röhönaurun.
Aika kului, ja tunsin kuinka jalkani alkoivat puutua. Mietin, olisinko ensimmäinen joka antaisi periksi ja heittäytyisi kuolemaan. Kaksi nuorta naista kierteli teloitettavien ympärillä, ja heitä tuntui huvittavan penikseni katseleminen. He puhuivat jotain, mutta en ymmärtänyt, mitä he sanoivat.
Vastapäätä minua köysi kaulassaan seisova, virkanaiselta näyttänyt nainen, huomasi tilanteen sai sanotuksi tukahtuneella äänellä:
"He odottavat, että teet jossakin vaiheessa tarpeesi. Tarkoitan, että käyt pissalla. Teloitettavien ruumiintoimintojen seuraaminen on osa huvia, joka saa yleisön pysymään paikalla. Ihmiset lyövät vetoa siitä, kuka pissaa ensimmäiseksi. Julkinen tarpeiden tekeminen on osa nöyryytystä."
Amelia vilkaisi minua ja sanoi: "Siksi ne juottivat meille niin paljon kahvia ja mehua aamupalalla. Ja syöttivät luumukiisseliä. En itsekään tajunnut syytä silloin, mutta nyt ymmärrän. Siksi meidät myös siirrettiin huoneeseen, jossa ei ollut vessaa."
Naisia ja miehiä kierteli koko ajan teloitettavien vierellä katselemassa ja koskettelemassa. Kaksi nuorta naista tarkasteli minua vastapäätä seisovan miehen penistä. He juttelivat keskenään ja naureskelivat. Paikalle saapui myös majuri Petrarca. Hän sanoi jotain tytöille ja kohotti sen jälkeen miehen penistä mustalla kumipampulla, joka roikkui hänen vyötäröllään. Hän tuntui vitsailevan. Ymmärsin hänen puheestaan sen verran, että hän vertasi pamppua ja penistä. Aihe nauratti häntä. Hän käänteli ja väänteli onnettoman miehen sukupuolielintä eri suuntiin kohottaen sitä välillä kivespussien alta. Tytöt seurasivat Petrarcan nöyryyttävää leikittelyä huvittuneena. Hirtettävä mies ei ehkä kiihotu seksuaalisesti kammottavassa tilanteessaan, mutta peniksen koskettelu ja aluillaan oleva pissahätä voi kuitenkin tehdä tehtävänsä. Ainakin tuon miehen kohdalla kävi niin. Hänen peniksensä alkoi jäykistyä ja kohota nytkähdellen kohti pystyasentoa. Penis ei kuitenkaan saavuttanut kuin puolijäykän tilan. Petrarca nauraa hekotti, ja tytötkin tirskuivat. Mies vaikutti vaivautuneelta. Yhtäkkiä Petrarca huusi vihaisena pari sanaa ja läimäytti miehen penistä pampullaan, niin että mies kiljaisi tuskasta. Sen jälkeen hän poistui kauemmaksi ja kävi avaamassa uuden oluttölkin.
Minua vastapäätä seisova virkanaisen näköinen nainen katseli minua ja yritti hymyillä.
"I can´t help, sorry", nainen sanoi ja antoi pissan tulla. Kellertävä virtsa roiskui hänen haarojensa välistä ja valui pitkin hänen reisiään ja sääriään. Nainen siirteli hieman jalkateriään märällä hirrellä niin, että pissa litisi hänen varpaidensa välissä. Häntä tuntui hävettävän. Hän painoi katseensa kohti maata eikä katsonut minun suuntaani. Minun kävin sääliksi häntä. Mietin, mitä hän oli tehnyt ansaitakseen näin nöyryyttävän kohtalon. Katselin hänen alastonta vartaloaan ja mietin, että hän on todennäköisesti ollut kaunis nainen joskus nuorempana, koska hän ei vieläkään mitenkään toivottoman näköinen ollut - ainakaan ikäisekseen. Hänen rintansa olivat yhtä täyteläiset ja kiinteät kuin monilla nuoremmilla naisilla. Muutamia pisaroita pissaa tippui vielä hänen häpykarvoistaan, jotka olivat jo hieman ikävuosien harventamat ja vaalentamat, ainakin jos niitä vertasi parikymppisten naisen tuuheisiin tummiin häpykarvoihin. Joissakin toisissa olosuhteissa olisin voinut kokea tuon naisen hyvinkin kiihottavana. Hymyilin hänelle niin ystävällisesti kuin pystyin. "No problem", vastasin ymmärtäväisesti aavistaen, että jossakin vaiheessa minunkin olisi hoidettava julkisesti omia vessa-asioitani.
Käännyin parrulla niin, että näin vieressäni olevan Amelian. Hän oli noin kahden metrin päässä. "Kohta minunkin on pissattava", hän sanoi. "Ei haittaa", vastasin. "Minullakin alkaa olla jo vessahätä."
Annoin katseeni vaeltaa pitkin Amelian kaunista vartaloa miettien samalla että kohta Amelian ruumis makaisi kuolleena ja niska katkenneena jollakin ruumislavalla, johon meidät kuoltuamme nostettaisiin. Ajatus puistatti minua. Ympärillämme kulki koko ajan uteliaita ihmisiä, ja jossakin vaiheessa minun kohdalleni tuli tyttöjoukko, joka alkoi tarkkailla kehoani ja erityisesti sitä osaa kehostani, joka roikkuu jalkojeni välissä. "Urina", yksi tytöistä sanoi.
Amelia tulkkasi naisen sanat, joiden sisällön itsekin arvasin. "Nainen kysyy, milloin aiot käydä vessassa."
En vastannut mitään. Tytöt katselivat edelleen penistäni ja keskutelivat siitä, milloin pissaisin. Vaikka en tässä kauheassa tilanteessa olisikaan voinut olla aidosti seksuaalisesti kiihottunut, väsymys ja alkamaisillaan oleva vessahätä saivat kuitenkin aikaan sen, että penikseni alkoi muuttua paksummaksi ja kohota pystyasentoon. Ehkä tyttöjen tuijottamisella oli myös hieman vaikutusta, vaikka se ei ollutkaan varsinainen erektioni syy. Tytöt nauroivat. Virkanaisen näköinen nainen hymyili väkinäisesti. "Älä välitä", hän sanoi ja muutti hieman asentoaan, jolloin hän oli vähällä lipsahtaa parrun päältä. Myös Amelia katsoi minuun säälien. Tytöt nappailivat digikameralla kuvia puolijäykkään asentoon nousseesta nytkähtelevästä peniksestäni. Pelkäsin, että Petrarca huomaa tilanteeni ja tulee lyömään minuakin pampulla. Ajatusteni siirtyminen tällaiseen uhkakuvaan rauhoitti penikseni, ja se laski normaaliin lepotilaansa. Tytöt mumisivat jotain ilmeisesti tyytymättöminä ja siirtyivät seuraamaan muita uhreja.
Katselin edelleen Amelian kaunista vartaloa, kun hän yhtäkkiä antoi periksi pissahädälleen ja päästi pissan suihkuamaan jalkovälistään mitään sanomatta. Vieressä olleet kaksi tyttöä ja vanhempi mies hypähtivät sivulle, jotta eivät kastuisi pissaroiskeista. Pissa valui Amelian reisille ja siitä edelleen molempia sääriä pitkin jalkaterille ja varpaille. Nöyryyttävä näky herätti minussa voimakasta sääliä ja myötätuntoa. Ajattelin, että ehkä minunkin on kohta annettava periksi ja tyhjennettävä rakkoni. Ehkä kohtalotoveruus vähän lievittäisi Amelian häpeää. Muutaman minuutin kuluttua teinkin saman päätöksen, jonka Amelia ja toinen nainen olivat jo tehneet. Annoin pissan tulla. Vieressä odotelleet tytöt nauroivat innoissaan. Käännyin jopa hieman heidän suuntaansa, koska minua ärsytti heidän kurkistelunsa. Ajattelin, että saavatpahan mitä ovat odottaneet. Tytöt hypähtivät kauhuissaan sivuun, ja ainakin yhden tytön kengät hieman kastuivat. Suuttuneina tytöt poistuivat paikalta.
Tunnit etenivät, ja ilta alkoi hämärtyä. Käytännössä kaikki hirtettävät olivat tehneet tarpeensa, joku parikin kertaan, joten yleisö alkoi jo vaikuttaa kyllästyneeltä. Seuraava odotuksen aihe oli se, kuka hirtettävistä horjahtaisi ensimmäiseksi kuolemaan - ellei sitten joku vielä ennen sitä päättäisi antaa yleisölle lisähuvia tekemällä myös isommat tarpeensa julkisesti Ainakin omassa vatsassani tuntui jo aamulla syödyn luumukiisselin aineenvaihduntaa parantava vaikutus, mutta vielä ei ollut tekojen aika. Mietin, olikohan kiisseliin oli sekoitettu myös jotain lisäainetta, jotta se varmasti täyttäisi tehtävänsä.
Vastapäätäni seisova virkanaisen näköinen nainen alkoi selvästi olla vaikeuksissa. Hänen jalkateränsä olivat muuttuneet aivan tummiksi varpaillaan seisomisesta. Hän huojahteli, ja hiki valui hänen otsaltaan. Yhtäkkiä hän levitti jalkojaan niin paljon kuin pystyi köyden kuitenkaan kuristamatta häntä kuoliaaksi. "I am very sorry", hän sanoi. Ajattelin, että nyt on tullut aika, jolloin hänen voimansa pettävät, ja hän antaa periksi ja pudottautuu köyden varaan kuolemaan. Jonkinlainen kauhun kouristus kulki pitkin kehoani, kun mietin asiaa. "I am sorry", nainen toisti. "I can´t help it". Tämän sanottuaan hän antoi suolensa toimia ja ulosti yleisön katsellessa. Hän joutui pinnistelemään hieman, jotta uloste tulisi ulos hänen yhteen puristettujen reisiensä välistä. Hänen jalkansa olivat nimittäin varpailla seisomisesta johtuen melko tiukasti yhdessä, vaikka hän yrittikin hieman koukistaa polviaan saadakseen reidet kauemmaksi toisistaan. Varpaillaan seisominen näytti olevan hankala asento ison tarpeen toimittamiseen. Ulostetta tippui naisen jaloille. Nainen antoi samalla myös virtsan tulla.
Joku yleisön joukosta huomasi, mitä on tekeillä ja huusi muillekin. Pian naisen ympärillä oli paljon yleisöä. Jotkut ilmaisivat inhonsa epämääräisillä huudahduksilla, mutta katselivat silti. Ihmisen uloste ei tunnetusti haise miltään ruusutarhalta, joten ei ole ihme, että kaksi tyttöä yleisön joukossa yökkäili tuntiessaan hajun sieraimissaan. Ulosteen haju ja ihmisten yleinen kiihtymys sai jonkin matkan päässä olevan koiran haukahtelemaan. Joku potkaisi sen raa´asti kauemmaksi. Kun näytelmä oli ohi, yleisö poistui kauemmaksi. Kukaan ei halunnut jäädä haistelemaan parrujen vieressä ja pinnalla olevia ruskeita kasoja. Minuakin inhotti, mutta yritin osoittaa myötätuntoa naista kohtaan.
"Don´t worry", sanoin naiselle. "We all do that. Those people, too", lohdutin naista, jonka silmistä valuivat kyyneleet. Ei ollut mitään hävettävää, vaikka olihan sitä oikeasti. Nainen katsoi minua ja yritti hillitä itkuaan. Kysyin häneltä kysymyksen, mikä minun olisi ehkä pitänyt kysyä jo aikoja sitten. Tiedustelin, miksi häntä ollaan teloittamassa. Mitä hän on tehnyt?
Nainen vastasi, että ei oikeastaan mitään. Hän oli ollut virkailija korkean puoluejohtajan toimistossa. Puoluejohtaja oli sotkeutunut vallankaappaushankkeeseen, ja naisesta oli tehty osasyyllinen. Tarvittavat todisteet tekaistiin. Nainen vakuutti syyttömyyttään.
Kun nainen oli kertonut tarinansa, kysyin toisen kysymyksen, mikä myös olisi ehkä pitänyt kysyä jo aikaisemmin. Tiedustelin naisen nimeä. Hän sanoi olevansa Daniela. Kerroin hänelle oman nimeni. Juttelimme vielä jonkin aikaa. Daniela kertoi työstään ja itsestään. Hänellä oli yliopistotason koulutus taloustieteissä, ja hän oli työskennellyt vuosien ajan tärkeissä valtionhallinnon tehtävissä.
Kun noin tunti oli kulunut, Danielan voimat näyttivät olevan täysin lopussa. Hän oli kirjaimellisesti tullut tiensä päähän. Hän katsoi minua silmiin ja kiitti siitä, että olin lohduttanut häntä ja keskustellut hänen kanssaan. Sen jälkeen hän hymyili, iski silmää antoi antoi jalkojensa mennä veltoiksi. Hänen polvensa koukistuivat, ja hänen vartalonsa retkahti alaspäin. Köysi kiristyi ja tempaisi hänen päätään ylöspäin niskaa kohti. Samalla kuului naksahdus, kun niskanikamat murtuivat. Danielan vartalo värähti ja nytkähteli pari kertaa jääden sitten köyden jatkoksi roikkumaan. Hänen häpykarvojensa välistä valui vielä hieman virtsaa rakon sulkijalihasten veltostuessa. Daniela heilahteli köydessä muutaman kerran ja jäi sitten liikkumattomana roikkumaan - kuolleet silmät suoraan minuun tuijottaen. Hänen maalatut varpaankyntensä loistivat punaisina hänen jalkateriensä roikkuessa osittain parrun sivulla. Vaikutti siltä, että niskan katkeaminen oli venyttänyt häntä, koska hänen jalkansa ulottuivat alemmaksi kuin hänen seistessään parrun päällä. Näky oli kammottava.
Danielan heittäytyminen kuolemaan oli tapahtunut hieman yllättäen, joten juuri sillä hetkellä vierellä ei ollut yleisöä. Kun ihmiset huomasivat, mitä oli tapahtunut, naisen ympärille kertyi joukko ihmisiä keskustelemaan tapahtuneesta. Joku virkamiehen näköinen mies otti ruumiista kuvia digikameralla. Eräs toinen mies kuvasi naista ja meitä vielä elossa olevia videokameralla.
Ilta alkoi jo hämärtää, ja mietin, kuka meistä antaisi periksi seuraavaksi. Yllättäen se oli Amelia - hän ei kuitenkaan antanut vielä periksi kuolemalle vaan luumukiisselin aiheuttamalla suolen toimimiselle. "En voi enää pidättää", hän sanoi.
"Anna tulla vaan", vastasin. Ehkä minäkin teen sen kohta. Odotettuaan vielä minuutin verran Amelia antoi periksi ja alkoi pinnistellä suoltaan tyhjäksi. Ruskea uloste valui löysähköinä klöntteinä hänen tiukkojen pakaroidensa välistä ja edelleen pitkin hänen kauniita reisiään. Hän ei saanut juuri lainkaan levitettyä jalkojaan joten ulostaminen oli hyvin sotkuista. Ruskeaa kakkaa valui säärilleen ja varpailleen. Amalia myös virtsasi, ja yhdistyttyään nämä kaksi eritettä saivat aikaan erittäin sotkuisen lopputuloksen, joka valui pitkin Amelian sääriä. Kun yleisö huomasi, mitä on tekeillä, paikalle kertyi taas ihmisiä digikameroineen. Salamat välähtelivät, kun uteliaat ihmiset kuvasivat uloste- ja virtsatahroja Amelian reisillä ja varpailla. Moni katselija nauroi. Jotkut tuntuivat olevan humalassa, sillä illan mittaan yleisön joukossa oli availtu runsaasti olutpulloja. Kaljan haju sekoittui ilmassa leijailevaan kakan hajuun. Amelia tuijotti maata kohti lasittunut ilme kasvoillaan. Hän oli niin nöyryytetyn näköinen kuin ihminen vain voi olla.
Myös muiden hirtettävin luontaiset ruumiintoiminnat vilkastuivat illan mittaan, ja yleisöllä oli hauskaa sen seuratessa pissa- ja kakkaleikkejä, joihin hirtettävät oli vastoin tahtoaan pakotettu.
Lopulta minunkin oli annettava periksi luumukiisselin vaikutuksille ja annettava suoleni tyhjentyä. Odottelin sopivaa tilaisuutta, jolloin aivan lähellä ei olisi yleisöä katselemassa. Odottaminen oli kuitenkin turhaa, sillä yleisön määrä lisääntyi, ja ihmisiä kertyi aivan hirtettävien lähelle. Luonnolle on annettava periksi silloin kun sille on annettava periksi, joten toimitin lopulta isot tarpeeni muutaman humaltuneen ihmisen katsellessa puoliksi inhon, puoliksi uteliaisuuden vallassa. Toisin kuin useimmat muut onnistuin tekemään toimenpiteen suhteellisen siististi, sillä köyteni ei ehkä ollut aivan yhtä kireällä kuin muilla. Sain levitettyä enemmän jalkojani. Jonkin verran ulostetta tarttui kuitenkin pakaroideni väliin ja reisien sisäpinnoille.
Illan edetessä jalkani tuntuivat muuttuneen kuin puukepeiksi, joissa ei ollut enää minkäänlaista tuntoa. Väsymys sai aikaan ihmeellisiä tahdosta riippumattomia ruumiintoimintoja kuten sen, että yhdessä vaiheessa sain melko komean erektion ilman mitään näennäistä syytä. Penikseni yllättävä näytös - teloituksen tässä vaiheessa kai pitää sanoa "jäähyväisnäytös" - tuntui huvittavan humaltunutta katselijakuntaa. Nuorten naisten lisäksi myös nuoret miehet tulivat ihmettelemään pystyasentoon noussutta penistäni.
"Sinulla on isompi kuin näillä", Amelia sai sanotuksi, vaikka hänen vointinsa alkoi olla jo pelottavan huono. "Sitä ne ihmettelevät."
Mumisin jotain vastaukseksi, mutta en jaksanut miettiä penikseni kokoa tai vertailla sitä muiden miesten peniksiin, joita en ollut edes nähnyt. Toisaalta olinhan yli 190 -senttiä pitkä pohjoismaalainen, ja useimmat paikallisista miehistä olivat 160-170 senttiä pitkiä etelämaalaisia. Ehkä pituusero näkyi myös jalkovälissä.
Ilta hämärtyi edelleen, ja alkoi tulla pimeää. Olin aivan varma, että en tulisi näkemään seuraavaa aamua. Jaksaisin seisoa tunnin tai ehkä kaksi, mutta en missään tapauksessa seuraavaan aamuun.
Teloituspaikalle sytytettiin muutamia valolamppuja, jotta yleisö näkisi teloitettavien kuolevan. Pian yleisö saikin katseltavaa, kun yksi miehistä horjahti parrulta kohtalokkain seurauksin. Katsoin silloin juuri muualle, enkä nähnyt tapahtumaa. Kuulin vain, kun yleisö kohahti, ja paikalle kiirehti väkeä. En tiedä, putosiko mies vahingossa vai heittäytyikö hän tahallaan.
Jonkin aikaa miehen kuoleman jälkeen ilotytöltä näyttänyt nainen sai jonkinlaisen hermoromahduksen. Hän alkoi kiljua ja rimpuilla hysteerisesti. Sen jälkeen hän seisoi jonkin aikaa paikallaan. Hänen vieressään roikkui hirressä kuollut mies, eikä nainen kestänyt katsoa ruumista, jossa veren pakkautuminen kohti alavartaloa sai aikaan kuolemanjälkeisen erektion. Nainen ei kestänyt katsella tuollaista luonnon makaaberia näytelmää vaan tuijotti minun suuntaani. Yhtäkkiä hän kiljaisi ja heittäytyi etuviistoon köyden varaan. Hänen jalkansa heilahtivat pois parrun päältä, kun köysi kiristyi. Naisen niskanikamat kuitenkin kestivät köyden kiristymisen, eikä nainen kuollut heti vaan jäi köyden varaan roikkumaan alkaen kuristua kuoliaaksi. Hän sätkytteli jaloillaan ja heilutti ruumistaan. En voinut tietää, yrittikö hän saada niskanikamansa katkeamaan, jolloin kuolema tulisi heti. Vai yrittikö hän vielä saada jalkansa takaisin parrun päälle, jolloin väistämätöntä kuolemaa voisi siirtää. Olipa naisen tavoite mikä tahansa, se ei onnistunut. Nainen koki hitaan ja kammottavan kuristumiskuoleman. Hän sätki yli minuutin ajan, loppua kohti yhä vain hurjemmin muuttuen samalla väriltään sinipunaiseksi. Oluen humalluttama yleisö seurasi naisen kuolinkamppailua innokkaasti huutaen. Lopulta naisen rimpuilu loppui. Hänen ruumiinsa nytkähti vielä pari kertaa kuoleman merkkinä ja jäi sitten köyteen hiljaa heilumaan. Kuoleman hetkellä virtsarakosta valunutta pissaa valui pitkin naisen reisiä ja sääriä ja tippui maahan varpaista, joiden kynnet oli maalattu punaisiksi.
Yö kului hitaasti. Amelian ja minun lisäksi elossa oli vielä nuori nainen sekä toinen miehistä. Seisoimme kireä köysi kaulamme ympärillä. Olin monta kertaa vähällä nukahtaa, ja taisin hetkeksi torkahtaakin, koska näin unia. Heräsin kuitenkin aina siihen, kun olin horjahtamassa pois parrulta. Tuntui käsittämättömältä, että en ollut jo kuollut. Menetin lopulta kokonaan ajantajuni. Aamuaurinko alkoi jo kajastaa itäisellä taivaanrannalla.
Yhtäkkiä säpsähdin hereille puoliunesta tai jonkinlaisesta horroksesta, johon olin vajonnut. Jostakin kuului laukauksia. Ajattelin väsyneillä aivoillani, että nyt meidät ammutaan, kun emme ole vielä hirttäytyneet. Ammuntaa ja huutoa kuului nyt jo lähempää. Ihmiset juoksentelivat hätääntyneinä eri suuntiin. Majuri Yuliana Petrarca lähestyi hirttoaluetta pistooli kädessään. Hän käveli yhden elossa olevan miehen luokse, huusi jotain ja painoi liipaisimesta. Kuului laukaus. Mies putosi parrulta ja jäi köyden varaan roikkumaan. Hänen ruumiinsa hytkähti vielä pari kertaa ilmeisesti jonkinlaisina niskanikaman murtumista seuranneina kouristuksina.
Majuri siirtyi seuraavaksi nuoren naisen eteen ja tähtäsi häntä pistoolillaan sanoen samalla jotain. Nainen kiljui hysteerisesti ja kerjäsi armoa. Kuului laukaus - mutta se ei kuulunut Petrarcan aseesta vaan jostakin vähän matkan päästä. Petrarca hytkähti, yritti kääntyä ympäri ja lyyhistyi maahan kasvoilleen. Ase lensi hänen kädestään. Pensaikon takaa tuli esille joukko sotilaita. He tarkkailivat ympäristöä ja lähestyivät varovaisesti hirttoaluetta. Yksi heistä kaivoi veitsen taskustaan ja käveli nuoren naisen luokse kurottuen katkaisemaan hänen hirttoköytensä. Paksu köysi ei katkennut heti, vaan sotilas joutui jyystämään veitsellään pitkään saadakseen köyden katkeamaan. Hän huusi jotain muille sotilaille. Hirressä oleva nuori nainen katseli tapahtumia kuin jonkinlaisen transsitilan vallassa tekemättä tai sanomatta mitään. Kun köysi lopulta katkesi, nainen rojahti maahan. Hänen väsyneet jalkansa eivät enää kantaneet.
Paikalle saapui uusia sotilaita, ja seuraavaksi katkottiin Amelian ja minun hirttoköydet. Väsyneet jalkamme eivät kestäneet seisomista ja kävelyä, joten sotilaat joutuivat tukemaan meitä. Kun meidät oli vapautettu köysistä laahauduimme lähellä olevien puiden juurille jääden sinne lepäämään. Sotilaat ojensivat meille pari päällystakkia, joilla voimme verhota alastomuutemme. Sotilaan katkoivat myös kuolleiden hirttoköydet ja kantoivat ruumiit riviin maahan aukean laidalle. Danielan pitkät hiukset viistivät maata, kun kaksi sotilasta raahasi häntä jaloista ja hartioista. Seurasin kuinka sotilaat laskivat Danielan ruumiin maahan muiden ruumiiden viereen ja heittivät jonkin vaaterievun sen peitoksi.
Taistelun ääniä kuului vielä ympäristöstä, mutta vähitellen ne vaimenivat. Olemme odottaneet paikalla jo melko kauan, ja Amelia oli puhunut ympärillä liikkuville sotilaille. Hän oli kysellyt heiltä, mitä on tapahtumassa. Jossakin vaiheessa hän tiedusteli minulta ja nuorelta tytöltä, pystyisimmekö kävelemään. Lähellä oli nimittäin joki, jossa voisimme käydä peseytymässä. Amelia ainakin halusi saada kauhun yön muistot ja tuoksut mahdollisimman nopeasti pois iholtaan, eikä minullakaan ollut mitään peseytymistä vastaan. Olimme levänneet sen verran, että käveleminen onnistui jo juuri ja juuri, vaikka jalkoja vielä heikottikin.
Kahlasimme puroon ja pesimme itsemme. Yhteinen alastonkokemus hirttoköysissä oli lähentänyt meitä tuomittuja sen verran, että alastomuus joessa seisoessamme tuntui jo aivan luonnolliselta olotilalta. Mitäpä sitä enää kaiken koetun jälkeen häpeilemään.
Päivän kääntyessä kohti iltaa, saimme vihdoin sotilailta ruokaa, ja meille järjestyi kyyti läheiseen sotilastukikohtaan. Pääsimme sotilaita kuljettavan kuorma-auton lavalle. Perillä sotilastukikohdassa saimme lisää vaatteita. Meille kerrottiin, että alueella oli tapahtunut vallankumous, ja paikallinen rikollishallitus oli kumottu. Olisimme vapaat lähtemään, sillä uudet vallanpitäjät kumosivat rikostuomiomme laittomina. Saisimme takaisin omat vaatteemme ja tavaramme, kunhan ne löydettäisiin.
Seikkailu Transnistriassa päättyi onnellisesti. Valitettavasti se ei päättynyt onnellisesti kaikkien kohtalotovereittemme osalta. Mieleeni muistuu yhä uudestaan huolitellun virkanaisen, Danielan, urhea kuolema silmää iskien ja hymyssä suin. Häntä nöyryytettiin, mutta hän kuoli arvokkaasti.
Kun asiat oli selvitetty, matkustin Amelian kanssa Romaniaan viimeistelemään lehtijuttuani. Vietimme samalla myös ansaitun yhteisen loman. Amelia kävi sisäistä kamppailua sukupuolisen suuntautumisensa kanssa - joka oli yllättäen suuntautunut minuun, vaikka olin mies.
Ulkopoliittista syistä en voinut kertoa lehtijutuissani kaikkea mitä olin nähnyt. En maininnut edes hirttotuomiotamme ja ihmepelastustamme. Pidin näitä tapahtumia liian henkilökohtaisina. Ajattelin, että joku kertokoon, jos haluaa. Minä en aiheesta kirjoita. Toimittaja ei saa olla liikaa osallisena asioissa, joista hän kertoo.
Suunnittelen muuten parhaillaan matkaa Romaniaan. Ystävyyteni Amelian kanssa syveni seikkailun aikana ja sen jälkeen aidoksi molemminpuoliseksi rakkaudeksi. Se, mihin suuntaan suhteemme tämän jälkeen tulee kehittymään, ei kuulu enää tämän tarinan piiriin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti